Jäin aamulla nukkumaan avokin lähtiessä töihin tänään. Odotin puhelua. Noh, nukahdin uudestaan ja näin todella häiritsevää painajaista.
Kuulin laahaavia askeleita selkäni takaa. Makaan kyljelläni ja tiedän, että olen sängyssä. Olen ennenkin nähnyt tätä unta. Yleensä se päättyy siihen, etten pysty liikkumaan tai saa silmiäni auki. (Unihalvaukseksi ilmiötä kai sanotaan, jos joku on siitä kiinnostunut.) Tiedostan siis olevani unessa ja koitan herätä, sillä uni on hyvin ahdistava. Nousenkin istumaan ja käännyn kasvot kohti kuulemiani laahaavia askeleita. Ne ovat kadonneet jonnekin. Koitan avata silmiäni, mutta ne ovat unenpöpperössä ja näen vain valkeaa. Käsin avaan silmäluomeni ja nyt näen pikkuhiljaa jotakin.
Kamala olo, kun piti repiä itsensä väkisin unesta. Huoneessa ei ole mitään erikoista. Lattialla on tyyny siinä kohti, mistä askeleita kuulin. Nousen ja olen matkalla vessaan, kun kuulen taas jotain. Kissat? Nestettä lorisee pönttöön. Joku on pissalla vessassa. Lorinasta päätellen mies. Tuliko avokki takaisin jo töistä jostain syystä? Unohtiko hän jotain? Käyn vilkaisemassa ulko-ovea ja se on jäänyt raolleen. Otan unen säikäyttämänä kättä pidempää käteen ja lähestyn vessaa, jos meille on tulut joku vieras sisään avoimesta ovesta?
Vessassa ei ole valoja ja ovi on raollaan. Huudan, "Kuka siellä?" Huuto tulee ulos rääkäisynä. Vessasta tulee ulos pitkä alaston mies. Ei ole avokki, vaan yksi opiskelukavereista. Vaatteet vessan oven edessä muistuttivat vaan avokin vaatteita. Huudoistani pelästyneenä opiskelukaverini kömpii shampoota naamallaan eteiseen ja ulos ovesta. Huudan hänelle ja hän sulkee oven vielä perässään. Mietin mitä helvettiä hän meidän vessassa teki. Pelottaa, ahdistaa.
Menen nyt vessaan ja huomaan, että vessan ovessa on kaksi ovea. Sisempi ovi näyttää ulko-ovelta, ei normaalilta huoneen ovelta. Tämä ei ole totta nyt vieläkään. Kävelen keittiöön ja menen takaisin vessaan. Nyt on vain yksi ovi. Hyvä. Heräsin siis vohdoin... Menen takaisin sängyn ääreen ja rupean järjestelmään sängyllä nyt lojuvia Disney-leffoja. Poimin käteeni leffan, jonka kannessa komeilee Hirviö (Kaunottaresta ja Hirviöstä). Sen nimi on "Hirviö on kotka". Olen vihainen, kun äiti valehteli minulle pienenä, että tuo leffa ei ole Hirviöstä. Jotenkin tiedän nyt, että leffassa Hirviö haluaa lentäjäksi.
Herään oikeasti tällä kertaa. Ihana huomata, että olen vielä sängyssä. Kukaan ei ole tullut asuntoon. Tyyny ei ole lattialla, siinä kohtihan on tuoleja meillä!!! Sängyssä ei tietenkään ole DVD-bokseja. Vessan ovella ei ole avokin lailla pukeutuneen opiskelijakaverin vaatemyttyä, Vessan ovi on ihan vain vessan ovi. Kissat ovat kiipeilypuussaan (en nähnyt kissoja lainkaan unessa). Yksityiskohtien määrä on valtava. Kun katson huonetta, näen kaiken. Unessa, vaikka luulin sitä todeksi, näin vain isoja kokonaisuuksia. Yksityiskohdat ilmaantuvat vasta, kun niitä erikseen ajatteli.
Epämääräisesti pelottava olo jäi ja risahdukset (varmaan kissat ja mitä kaikkea sitä nyt aina risahteleekaan) sai tarkastamaan koko kämpän olevan tyhjä ennen kuin ryhdyin aamupuuhiin. Inhottaa. Unet ovat aina oleet minulle turvallinen paikka. Olen hyvä tunnistamaan, milloin nukkun, milloin en. Tai ainakin olin. Näin teininä ja lapsena niin paljon painajaisia, että opin huomaamaan, milloin olen unessa. Osasin herätä, kun uni alkoi ahdistamaan liikaa. Minulla oli valta lopettaa painajaiseni ja siski jopa ne olivat lohdullisia. Nyt viime aikoina olen alkanut (onneksi harvoin!!!) näkemään unia, joita en pysty erottamaan todellisuudesta unen aikana ja joista en pysty heräämään. Kammottavaa.
Noh, onneksi päivä on muuten lähtenyt mukavasti käyntiin. Kämppä tuntuu edelleen turvalliselta. On hyvä olla kotona. Itse asiassa oli pieni ilon shokki huomata, kun vastasin jossain kyselyssä kysymykseen "Oletko onnellinen?" vaihtoehdolla "Olen melko onnellinen". Vastasin johonkin muuhun kysymykseen myös, että elämäni on tällä hetkellä turvallista. Kumma huomio, jonka tein vessassa käydessäni oli, että tunnistin unta muistellessa vessan ylimääräisen oven lapsuudenkodin ulko-oveksi.
PS. Heräsin sentään puoli tuntia ennen puhelua, joten en missannut sitäkään. :)
PS. Heräsin sentään puoli tuntia ennen puhelua, joten en missannut sitäkään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti