En ole kirjoittanut. Jotenkin se tarve häipyi aika äkkiä ja oikeastaan jo melkein hävettää näiden kokemuksieni netistä löytyminen. Ajattelin viimein käydä poistamassa blogin, mutta huomasin, että joku vielä käy vilkaisemassa. Ainakin itse jäin välillä miettimään joidenkin hylättyjen blogien
kirjoittajien kohtaloa ja halusin sitten saattaa omani päätökseen laittamalla tähän nopeat kuulumiset.
Olen voinut pikkuhiljaa paremmin. Yökauhukokemukset on laantuneet ja tunteidensäätely on hitaasti parantunut. On jopa hyvä ja rauhallinen olo ja tuntuukin miltei epätodelliselta katsoa blogin aikaleimoja. Ei siitä ole kulunut kovin kauaa, kun tarvitsin paljon tukea kirjoittamisesta ja muiden kokemusten lukemisesta. Tällä hetkellä traumakokemukset ovat ikäänkuin löytäneet pienemmän roolin elämässä ja ehkä olen jopa hyväksynyt ne osaksi sitä menneisyyttä tällä hetkellä.
Varmaan niitä täytyy vielä joskus toiste käsitellä terapiassa, kun elämäntilanne taas muuttuu. En odota innolla, mutta luulisin, että sekin käy vähän helpommaksi kerta kerralta. Viime syksy ja talvi, kun kuitenkin olivat jo paljon helpompia (vaikka ajoittain hirveitä nuokin vielä!) kuin se 4 vuotta sitten iskenyt tila, joka oli päällä, kun kaikki nousi ensimmäistä kertaa pintaan.
Eli voin siis ihan hyvin ja olen päätynyt keskittymään elämään tai ainakin kehittämään sille jotain mielekästä suuntaa.
Kiitos muille, niille jotka ovat käyneet kommentoimassa tai ihan vain lukemassakin sekä niille joita olen seurannut. Tuntuu hassulta lopettaa niinkin lyhyesti ja kornisti mutta: Toivon kaikkea hyvää teille sydämeni pohjasta.
